Santiago di Compostelan vaellusreitti kiehtoo minua: erilainen tapa lomailla ja viritellä oloa niin fyysisesti kuin henkisesti, jos niin haluaa. Reitin suosio on valtaisa, toissavuonna sitä kulki jo 230 000 toiveikasta taivaltajaa, joista vajaa tuhat suomalaisia. Vaikka vaelluksen alkuperä on uskonnollinen ja suuri osa edelleenkin lähtee taipaleelle jossain elämän käännekohdassa, ajatuksiaan selvittämään tai uutta alkua etsimään, motiivina voi yhtä hyvin olla luonto, kulttuuri tai kunnon kohentaminen.
Liisa Jäppinen ja Pirkko Vekkeli ovat kulkeneet reitin neljässä eri osassa, eri vuosina, ja kirjoittaneet matkapäiväkirjansa muidenkin luettavaksi. Kynä kulkee sujuvasti, eikä ihme: Liisa on entinen Eeva-lehden päätoimittaja, ja toimittajataustainen Pirkko on tuttu elämäkertakirjoittajana.
Ammattimaisuus näkyy kirjassa monin tavoin. Tarinan mukana lukija pääsee kotisohvallaan solahtamaan vaelluskenkiin ja matkalle mukaan. Raikkaan ensalada mixtan voi melkein maistaa, raikkaan vuoristoilman haistaa ja auringonpaahteen tuntea pölyisellä iholla - samoin kuin hikiset vaatteet tai jalkojen painon. Kerrotut asiat on valittu siten, että lukija saa niistä paljon tietoa ja hyvän käsityksen matkan kulusta. Kirja ei kuitenkaan ole varsinainen matkaopas – esimerkiksi tarkat kartat ja majoitusvaihtoehtojen listat puuttuvat – vaan matkapäiväkirja, joka sopii fiilistelyyn ja perustiedoiksi ennen matkaa sitä ehkä harkitseville tai nojatuolissa matkaileville.
Pelkkää auringonpaistetta matkanteko ei tietenkään ole, mutta mitään vakavaa reippaille rouville ei onneksi tapahtunut, lähinnä aikataulusekaannuksia ja kompasteluja. Suurin ansio sujuvuudesta on varmasti heidän omalla asenteellaan: kypsällä, rennolla otteella, jolla he ovat selättäneet uhkaavat hankaluudet. Turha vikistä ja valittaa, eikä riitelemään kannata ryhtyä. Espanjan kielen alkeiden taito auttoi myös.
Matkoilla ihaillaan keväistä luontoa ja tutustutaan historiaan, joka on joka puolella läsnä. Kirkkoja, raunioita, kivimuureja. Huikea perspektiivi – meillä vanhana pidetään jo sadan vuoden ikäistä rakennusta, kun Espanjassa vastaan saattaa tulla jäänteitä roomalaisten perustamasta kylästä kahden tuhannen vuoden takaa. Tuhansista otetuista kuvista muutamia on päätynyt kirjaan, samoin matkalaisten itse tekemiä piirustuksia.
Koska matkalaiset ovat jo hyvinkin täti-iässä, terveydestä huolehditaan hyvin. Matkaa tehdään sitä mukaa kun jaksetaan, eikä riskejä oteta. Käytetään taksia tai bussia, jos siltä tuntuu, hyvällä omallatunnolla, mitä pidin riemastuttavan fiksuna – moni on reitille myös jäänyt. Iän, anteeksi, elämänkokemuksen tuoma mukavuuden arvostaminen näkyy siten, että syödään usein ja hyvin ja yöpymispaikan valintaan kiinnitetään paljon huomiota. Yllättävää kyllä, Espanjan maaseudulla on kirjoittajien mukaan erinomaisia, monen tähden arvoisia yöpymis- ja ruokapaikkoja. Tähtiluokitus tai maine ei aina kerro totuutta.
Kirja on mukava sukellus Espanjan maisemiin, ja tarjosi mielikuvitusmatkan, tai itse asiassa neljä matkaa, jotka kannattaa lukea eri osissa, ettei ala puuduttaa – onhan matkat tehtykin monen vuoden aikana.
Liisa Jäppinen, Pirkko Vekkeli: Tätinä taipaleella. Helsinki-kirjat 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti